FI +358 40 410 5749 finnilajorma@gmail.com

Papua Uusi Guinea muodostuu Uuden-Guinean saaren itäosasta sekä sen lähettyvillä olevista pienemmistä saarista. Se sijaitsee Australian pohjoispuolella lounaisella Tyynellämerellä, juuri päiväntasaajan eteläpuolella. Muut naapurivaltiot ovat Indonesia, jolle Uuden-Guinean läntinen puolisko eli Länsi-Uusi-Guinea kuuluu, sekä meren erottamina Mikronesian liittovaltio pohjoisessa ja Salomonsaaret kaakossa. Valtion noin kuusi miljoonaa asukasta puhuvat satoja eri kieliä, sillä asutus on pitkään ollut keskittynyt pieniin eristyneisiin kyliin. Britannia, Saksa ja Australia hallitsivat aluetta 1900-luvulta 1970-luvulle. Vuonna 1975 itsenäistynyt valtio kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön. Maakaasu-, öljy-, ja kultavarojen hyödyntäminen on vaivalloista, joten maatalous on edelleen tärkein tulonlähde.

Papua-Uuden-Guinean ja Indonesian välinen 820 kilometrin mittainen raja kulkee pitkin 141. pituuspiiriä, poikkeuksena Flyjoen muodostama mutka, joka työntyy pituuspiirin länsipuolelle. Valtioon kuuluvat pääsaaren ohella sen itä- ja koillispuolella sijaitsevat Bismarckinsaaret (joista suurimmat ovat Uusi-Britannia ja Uusi-Irlanti), Trobriandsaaret, D’Entrecasteaux’nsaaret, Louisiadesaaret, Amiraliteettisaaret (joista suurimpana Manus) sekä maantieteellisesti Salomonsaariin kuuluvat Bougainville ja Buka Valtion pinta-ala on 462 840 km2 Pääsaarta hallitsee sen pituussuunnassa kulkeva nuori keskusvuoristo, jonka korkein huippu Papua-Uuden-Guinean puolella on Mount Wilhelm (4 509 m). Vuoriston jatkeena saaren kapeassa kaakkoisosassa on Owen Stanley Range (korkein kohta Mount Victoria, 4 035 m). Vuoret ovat teräväpiirteisiä, paikoin hyvin jyrkkiä ja vaikeakulkuisia. Alue sijaitsee mannerlaattojen siirrosvyöhykkeellä, ja maassa on monia toimivia tulivuoria, kuten Manam, Karkar, Lamington, Langila, Ulawun, Rabaul ja Bagana. Maanjäristykset, maanvyöryt ja tsunamit ovat suhteellisen yleisiä. Papua-Uudella-Guinealla on rantaviivaa 5 152 kilometriä. Noin puolet Papua-Uuden-Guinean pinta-alasta on alankoa. Sateisista vuoristoista virtaa useita vuolaita jokia, joista suurimmat ovat Fly (1 200 km), Sepik (1 126 km), Ramu (640 km) ja Purari (470 km). Useat joista laskevat pääsaaren etelärannikolle Papuanlahteen ja muodostavat laajan suistoalueen, jossa sijaitsee yksi maailman laajimmista soista. Suurin järvi on Westernin maakunnassa sijaitseva Lake Murray, jonka 400 neliökilometrin pinta-ala moninkertaistuu sadekausina.

Vaikeakulkuisen maaston takia lentokone on tärkein matkustusväline Papua-Uudessa-Guineassa. Vuoden 2010 arvion mukaan maassa on peräti 562 lentokenttää, joista vain 21 on päällystettyjä ja loput enimmäkseen alle kilometrin pituisia maastoon raivattuja tasaisia aukioita. Rautateitä ei ole lainkaan ja päällystettyjä teitä vain alle 3 000 kilometriä. Teistä merkittävin on pohjoisrannikon suurimmat kaupungit keskusylängön asutuskeskuksiin yhdistävä Highlands Highway. Teillä liikennöi yksityisin varoin liikennöityjä ajoneuvoja, tavallisimmin minivaneja, jotka toimivat ennaltamääräämättömin aikatauluin kulkevina linja-autoina. Rannikkoseuduilla samanlaista toimintaa harjoittavat lasikuituiset ”banaaniveneet”, jotka kuljettavat ihmisiä rannikkokylistä ja -kaupungeista toiseen. Merkittävimmät satamakaupungit ovat Kieta, Lae, Madang, Wewak ja Rabaul.

Vaikeakulkuisuuden takia myös tietoliikenneyhteyksiä on ollut vaikea luoda. Matkapuhelimien yleistyminen ja satelliittiyhteydet ovat vihdoin tuoneet televisio- ja puhelinyhteydet myös maaseudulle. Kansallinen yleisradioyhtiö aloitti televisiolähetykset vuonna 2008. Internet leviää nopeasti: vuonna 2009 maassa oli 120 000 internetin käyttäjää.