FI +358 40 410 5749 finnilajorma@gmail.com
Papuan ihmiset ja kulttuuri

Papuan ihmiset ja kulttuuri

Papua

Papuan väesto on noin 6,5 miljoonaa. Keskimääräinen elinajanodote oli vuonna 2011 naisille 68,6 vuotta ja miehille 64 vuotta. Yksi äiti saa keskimäärin 3,46 lasta. Maassa asuu kaikkien Tyynenmeren kolmen suuren etnisen ryhmän edustajia: melanesialaisia, mikronesialaisia ja polynesialaisia. Lisäksi maassa on negritoja, kiinalaisia, eurooppalaisia ja australialaisia. Papualaiset muodostavat 84 prosenttia väestöstä, melanesialaiset 15 prosenttia ja muut ryhmät noin yhden prosentin. Tiheä metsä, vuolaat joet ja vuoristo ovat aiheuttaneet väestön jakautumisen sadoiksi äärimmäisen eristäytyneiksi heimoiksi, joista lähes jokaisella on oma kielensä. Eri kieliä arvellaan olevan noin 860, ja ne muodostavat noin kymmenen prosenttia koko maailman kielistä. Osa niistä on sukua toisilleen ja kuuluvat austronesialaisiin kieliin. Muita saarella puhuttuja kieliä kutsutaan papualaisiksi kieliksi, mutta ne eivät todennäköisesti ole kaikki sukua toisilleen. Hallinnon ja talouden kielenä käytetään englantia, mutta enemmän äidinkielisiä puhujia on sen kreolimuunnoksella tok pisinillä, jolla on myös virallisen kielen asema. Lisäksi Papuan alueella maan kaakkoisosassa käytetään virallisena kielenä hiri-motua.

Papua-Uusi-Guinea on eräs maailman vähiten kaupungistuneista maista: vain 12 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa. Pääkaupunki Port Moresbyn asukasluku on 173 500 (2000), ja seuraavaksi suurimmat kaupungit ovat vielä huomattavasti pienempiä: Laessa on 78 038 asukasta, Mount Hagenissa 27 782 ja Madangissa 27 394. 40 prosenttia väestöstä asuu keskusylängöllä, jossa maanviljely on pääelinkeinona. Loput väestöstä asuu lähinnä rannikolla ja jokien varsilla. Viime vuosikymmeninä kaupunkeihin on alkanut virrata ihmisiä maaseudulta. Pääkaupungissa tämä on merkinnyt slummialueiden syntymistä kaupungin laitamille, työttömyyden pahenemista sekä muita sosiaalisia ongelmia. Maan väestönkasvu on melko korkea, 1,98 prosenttia (vuoden 2011 arvio).

Suurin osa väestöstä on kristittyjä (katolisia 27 % ja protestantteja 69,7 %) noin 3,3 prosenttia uskovat erilaisiin kansanuskomuksiin. Myös useilla kirkkoon kuuluvilla on uskonnossaan elementtejä perinteisistä luonnonuskonnoista, joista tyypillisimpänä esi-isien palvonta.

Papua-Uudessa-Guineassa arvellaan olevan yli tuhat erilaista kulttuurista ryhmää, joista jokainen on luonut omat taiteen, tanssin, aseenvalmistuksen, pukujen, musiikin ja arkkitehtuurin perinteensä. Vuoteen 1933 asti simpukankuoret olivat virallista valuuttaa Papua-Uudessa-Guineassa, mikä näkyy yhä muun muassa siinä, että sulhasen täytyy hankkia suuri määrä erään tietyn simpukan kuoria maksuksi morsiamesta.

Keskusylängön asukkaat osallistuvat singsingeihin, värikkäisiin rituaaleihin, joissa mukaillaan jotakin dramaattista tapahtumaa, kuten suurta taistelua heimon historiassa. Juhlijat koristautuvat näyttävin kasvomaalauksin, höyhenin, helmin ja eläinten nahoin esittääkseen esimerkiksi lintuja tai vuortenhenkiä. 1800-luvulla maahan saapuneet lähetyssaarnaajat eivät pitäneet kansanmusiikkia soveliaana ja toivat kulttuuriin kristilliset virret.

Ruokavalion perustana ovat hiilihydraattipitoiset kasvikset ja juurekset kuten saago, jamssi, taaro, bataatti ja riisi. Niiden kanssa syödään vihanneksia, hedelmiä ja lihaa pääasiassa sikaa ja jokivarsilla kalaa.

Papuan ilmasto

Papuan ilmasto

Papua

Papua-Uuden-Guinean ilmasto on trooppinen ja pääosin hyvin kostea. Pääsaaren eteläosien alangoilla, rannikkoseuduilla sekä pienemmillä saarilla jokaisen kuukauden keskilämpötila pysyy 25 celsiusasteen lähettyvillä tai sen yläpuolella, mutta vuoristoon tultaessa lämpötila laskee 5–15 celsiusasteeseen. Korkeimmilla huipuilla esiintyy lumisateita ja siellä on jopa päiväntasaajaseuduille harvinaisia pieniä jäätiköitä. Maan pohjoisosissa kuukausien keskilämpötila pysyy 20 ja 25 celsiusasteen välillä. Vuotuiset sademäärät vaihtelevat Port Moresbyn seudun noin tuhannesta millimetristä vuoriston jopa 6 500 millimetriin. Taifuunit aiheuttavat joulukuun ja maaliskuun välisellä jaksolla tosinaan tuhoisia tulvia ja eroosiota.

65 prosenttia maan pinta-alasta peittää tiheä metsä, josta valtaosa on trooppista sademetsää.Etelärannikolla ja pääkaupungin Port Moresbyn seudulla on kuivempaa trooppista kuivametsää ja savannikasvillisuutta sekä paikoin monsuunimetsää. Ylängöillä kasvaa muun muassa tammia, pyökkejä sekä mäntyjä, ja korkeimmilla vuorilla yli 3 400 metrin korkeudessa on karua alpiinista kasvillisuutta. Vuorten huiput ovat paljaita. Pääsaaren rannikolla, etenkin Papuanlahden jokisuistoalueella, on mangrovemetsää. Sademetsissä elää yli 3 000 kämmekkäkasvilajia sekä noin 700 lintulajin joukossa harvinaisia paratiisilintuja, joilla on upea höyhenpeite ja jollainen esiintyy myös maan lipussa.

Papua-Uuden-Guinean suurin ympäristöongelma on sademetsien hävitys. Kansallispuistojen perustaminen on ollut hidasta, koska hallitus ei ole halunnut puuttua maanomistuskäytäntöihin. Nykyisin kansallispuistoja on neljä.

Papuan sijainti

Papuan sijainti

Papua

Papua Uusi Guinea muodostuu Uuden-Guinean saaren itäosasta sekä sen lähettyvillä olevista pienemmistä saarista. Se sijaitsee Australian pohjoispuolella lounaisella Tyynellämerellä, juuri päiväntasaajan eteläpuolella. Muut naapurivaltiot ovat Indonesia, jolle Uuden-Guinean läntinen puolisko eli Länsi-Uusi-Guinea kuuluu, sekä meren erottamina Mikronesian liittovaltio pohjoisessa ja Salomonsaaret kaakossa. Valtion noin kuusi miljoonaa asukasta puhuvat satoja eri kieliä, sillä asutus on pitkään ollut keskittynyt pieniin eristyneisiin kyliin. Britannia, Saksa ja Australia hallitsivat aluetta 1900-luvulta 1970-luvulle. Vuonna 1975 itsenäistynyt valtio kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön. Maakaasu-, öljy-, ja kultavarojen hyödyntäminen on vaivalloista, joten maatalous on edelleen tärkein tulonlähde.

Papua-Uuden-Guinean ja Indonesian välinen 820 kilometrin mittainen raja kulkee pitkin 141. pituuspiiriä, poikkeuksena Flyjoen muodostama mutka, joka työntyy pituuspiirin länsipuolelle. Valtioon kuuluvat pääsaaren ohella sen itä- ja koillispuolella sijaitsevat Bismarckinsaaret (joista suurimmat ovat Uusi-Britannia ja Uusi-Irlanti), Trobriandsaaret, D’Entrecasteaux’nsaaret, Louisiadesaaret, Amiraliteettisaaret (joista suurimpana Manus) sekä maantieteellisesti Salomonsaariin kuuluvat Bougainville ja Buka Valtion pinta-ala on 462 840 km2 Pääsaarta hallitsee sen pituussuunnassa kulkeva nuori keskusvuoristo, jonka korkein huippu Papua-Uuden-Guinean puolella on Mount Wilhelm (4 509 m). Vuoriston jatkeena saaren kapeassa kaakkoisosassa on Owen Stanley Range (korkein kohta Mount Victoria, 4 035 m). Vuoret ovat teräväpiirteisiä, paikoin hyvin jyrkkiä ja vaikeakulkuisia. Alue sijaitsee mannerlaattojen siirrosvyöhykkeellä, ja maassa on monia toimivia tulivuoria, kuten Manam, Karkar, Lamington, Langila, Ulawun, Rabaul ja Bagana. Maanjäristykset, maanvyöryt ja tsunamit ovat suhteellisen yleisiä. Papua-Uudella-Guinealla on rantaviivaa 5 152 kilometriä. Noin puolet Papua-Uuden-Guinean pinta-alasta on alankoa. Sateisista vuoristoista virtaa useita vuolaita jokia, joista suurimmat ovat Fly (1 200 km), Sepik (1 126 km), Ramu (640 km) ja Purari (470 km). Useat joista laskevat pääsaaren etelärannikolle Papuanlahteen ja muodostavat laajan suistoalueen, jossa sijaitsee yksi maailman laajimmista soista. Suurin järvi on Westernin maakunnassa sijaitseva Lake Murray, jonka 400 neliökilometrin pinta-ala moninkertaistuu sadekausina.

Vaikeakulkuisen maaston takia lentokone on tärkein matkustusväline Papua-Uudessa-Guineassa. Vuoden 2010 arvion mukaan maassa on peräti 562 lentokenttää, joista vain 21 on päällystettyjä ja loput enimmäkseen alle kilometrin pituisia maastoon raivattuja tasaisia aukioita. Rautateitä ei ole lainkaan ja päällystettyjä teitä vain alle 3 000 kilometriä. Teistä merkittävin on pohjoisrannikon suurimmat kaupungit keskusylängön asutuskeskuksiin yhdistävä Highlands Highway. Teillä liikennöi yksityisin varoin liikennöityjä ajoneuvoja, tavallisimmin minivaneja, jotka toimivat ennaltamääräämättömin aikatauluin kulkevina linja-autoina. Rannikkoseuduilla samanlaista toimintaa harjoittavat lasikuituiset ”banaaniveneet”, jotka kuljettavat ihmisiä rannikkokylistä ja -kaupungeista toiseen. Merkittävimmät satamakaupungit ovat Kieta, Lae, Madang, Wewak ja Rabaul.

Vaikeakulkuisuuden takia myös tietoliikenneyhteyksiä on ollut vaikea luoda. Matkapuhelimien yleistyminen ja satelliittiyhteydet ovat vihdoin tuoneet televisio- ja puhelinyhteydet myös maaseudulle. Kansallinen yleisradioyhtiö aloitti televisiolähetykset vuonna 2008. Internet leviää nopeasti: vuonna 2009 maassa oli 120 000 internetin käyttäjää.